Älä usko narratiiviasi

Trumpin vaalivoiton jälkeen media on alkanut ruoskia itseään. Ajatus (josta esimerkkinä Ylen Aamu-tv:n keskustelu) menee jotenkin niin, että media ja “eliitti” halusivat uskoa Clintonin voittavan ja sen vuoksi uskoivat omaa kertomustaan voiton väistämättömyydestä. Uskoa vahvistivat täysin pieleen menneet mielipidetiedustelut, jotka olivat jälleen yksi esimerkki eliitin kuplasta.

Mutta ensinnäkin: menivätkö mielipidetiedustelut pieleen? Osa meni, osa ei. Kansallisella tasolla tehdyt mielipidetiedustelut näyttivät melko oikein Clintonin voittavan äänimäärän. Osavaltiotasolla tehdyistä mielipidetiedusteluista saatiin sekä “oikeita” että “vääriä” ennusteita. Kaikkiaan mielipidemuutos, jolla Trump voiton sai oli noin kaksi prosenttia. Tarpeeksi kaukaa katsoen voisi siis sanoa, että mielipidetiedustelut kokonaisuutena eivät erehtyneet kovinkaan paljon.

Toinen huomioitava asia on käsite “todennäköisyys”. Esimerkiksi datajournalismitähti Nate Silverin Fivethirtyeight-palvelu ja New York Times antoivat Turmpin valinnalle ennen vaaleja kahdenkymmenen - kymmenen prosentin todennäköisyyden perustuen mielipidetutkimuksiin ja muihin taustatietoihin. Ihmisten tapa tarkastella todennäköisyyttä on kaukana tieteellisestä. 80% todennäköisyys Clintonin valinnalle kääntyy normaaliymmärryksessä varmaksi voitoksi, vaikka Trumpilla siis oli paremmat mahdollisuudet voittaa kuin heittää nopalla kutonen. Ja aika moni meistä on joskus heittänyt nopalla kutosen.

Trumpin valinta oli siis sekä todennäköisyyden valossa mahdollinen että ainakin joidenkin mielipidetiedustelujen ennustama. Kun valinta sitten kallistui Trumpiin, syntyi (tai itse asiassa lämmitettiin uudelleen jo republikaanisen puolueen esivaalien aikana luotu) tarina (tai kuten nykyään sanotaan narratiivi) pieleen menneestä ennustamisesta ja eliitin ja median toiveesta. Tätä narratiivia vahvisti se, että Brexitissä tapahtui jotakin samankaltaista, vaikka Brexitissä mielipidetiedustelut, jälleen kerran ainakin osittain, ennustivat Brexit-vaihtoehdon voittavan.

Eliitin ja median toive -narratiivi on hauskasti se, jota Trumpin kaltaiset populistit suosivat. Tässä tarinassa vastakkain ovat syrjäytetyksi itsensä tuntevat, rehelliset ja aidot työtätekevät kansalaiset ja omahyväiset, kaupungeissa asuvat eliittihuijarit.

Narratiivi ei välttämättä ole “väärä” tai “valhe”; se saattaa hyvinkin olla faktojensa osalta oikea. Se on silti vain tarina, tietynlainen kehystys, jolla faktat muodostavat ymmärrettävän kokonaisuuden, tarinan. Omaan tarinaan uskominen on normaalia ja ymmärrettävää, koska sillä tavalla maailmasta tulee ymmärrettävä paikka. Mutta tarinan ymmärtäminen tarinaksi voisi joskus tehdä hyvää myös itseymmärrykselle.

Nouseva tarina näyttää nyt olevan se, että Trump ei oikeasti halua tai tee niitä asioita, joita on kampanjansa aikana sanonut, koska ne olivat vain heittoja. Tätä narratiivia esitteli ulkoministeri Soini A-studiossa ja sitä jatkoi HS:ssä Jussi Pullinen. Jos tätä narratiivia jotenkin määrittelisi, niin se taas vastaa (eurooppalaisen) eliitin toivekuvaa: että Trumpin möläytyksissä oli kyse vain kampanjoinnista ja kampanjan jälkeen palataan normaaliin poliittiseen arkeen. Sitäkin narratiivia voi uskoa, vaikka todisteita päinvastaisestakin voi löytää.

Development manager at @yleisradio, columnist at @mikrobitti , podcaster at #vikasietotila. RT ≠ recommendation.

Get the Medium app

A button that says 'Download on the App Store', and if clicked it will lead you to the iOS App store
A button that says 'Get it on, Google Play', and if clicked it will lead you to the Google Play store