Australian tie ei toivottavasti ole Suomen tie
Australia ja sen verkkoa koskeva lainsäädäntö on ollut esillä Suomessakin muutamien viime viikkojen aikana. Saaga on pitkä ja monimutkainen, mutta tiivistetysti siis Australia on valmistellut lakia teknoyhtiöiden ja journalismin julkaisijoiden korvausmallista vuosia. FB ja Google vastustaneet mallia koko ajan. Google taipui lopulta mutta Facebook sen sijaan esti australialaisten mediayhtiöiden (ja palokuntien ja muiden ei-journalististen toimijoiden) linkkien julkaisemisen palvelussaan. Kunnes FB palautti sisällöt, koska Australia suostuikin muuttamaan lakiesitystään.
On tietenkin hyvä, että Australian hallitus käyttää sille kuuluvaa valtaa säännellä maassa toimivia yrityksiä. Facebook tai Google vaikuttavat monin tavoin maihin ja yhteisöihin, joissa ne toimivat, joten valtioilla on täysi oikeus säädellä näiden yritysten toimintaa. Sääntely on ollut vähäistä ja varovaista ja suuryhtiöt ovat käyttäneet sääntelyn puutetta hyväkseen.
Australian valitsema tapa on kuitenkin ongelmallinen. Australian mallista on kirjoitettu paljon eritasoista analyysiä (suomeksi kts. esim. Ylen ja HS:n jutut), mutta parhaiten asian on mielestäni tiivistänyt tanskalaisen Zetland-julkaisun päätoimittaja Lea Korsgaard. Korsgaard tarkastelee asiaa tanskalaisesta näkökulmasta; Tanskan kulttuuriministeri on kertonut kannattavansa Australian kaltaista mallia.
Korsgaardin mukaan ongelmia mallissa on kolme. Ensinnäkin ratkaisu vähentäisi laadukkaan uutississällön määrää Facebookissa. Toiseksi se lisäisi mediayritysten riippuvuutta Facebookista. Ja kolmanneksi järjestely suosisi suuria mediayrityksiä ja syrjisi pienempiä ja aloittelevia media-alan toimijoita. Ja jo aiemmin Platformer-uutiskirjeessään Casey Newton toi esiin tärkeän lisähuomion: Australian malli ei millään tavalla takaa, että teknojättien julkaisijoille maksama raha kohdistuisi juuri journalismin tukemiseen. Ja oma keskustelunsa on tietenkin se, että Australian malli käytännössä tarkoittaa linkkiveroa, mitä on pidetty Internetin perustoimintatapojen vastaisena.
Nämä varaukset eivät näytä huolestuttavan perinteisiä sanomalehtitaloja edustavia toimijoita. Tiistaina joukko eurooppalaisia julkaisijajärjestöjä kertoi yhdessä Googlen ja Facebookin kilpailijan eli Microsoftin kanssa kannattavansa australialaista mallia myös Eurooppaan. Suomalaisista toimijoista hankkeessa on mukana Sanoma, joka on EPC:n jäsen (asia, jota Sanomien julkaisema Helsingin Sanomat ei uutisessaan mainitse) sekä aiemmin Sanomalehtien liitto -nimellä tunnettu Uutismedian liitto, joka taas on jäsenenä hankkeessa mukana olevassa News Media Europe -järjestössä. Eli käytännössä koko suomalainen sanomalehtiala kannattaa nyt Australian mallia. Kovin merkittävää keskustelua asiasta ei ole käyty. Esimerkiksi Uutismedian liitto ei viimeisen vuoden aikana ole julkaissut aiheesta yhtään tiedotetta tai julkilausumaa sivuillaan, joten on vaikea sanoa, miten liitto tai sen jäseninä olevat yhtiöt ovat ajatelleet Australian mallin ilmeisiä puutteita torjua (mutta eipä sivuilta löydy mainintaa Microsoftin kanssa tehdystä julkilausumastakaan). Ehkä ideoita alkaa näkyä nyt, kun kustantajien kanta on kerrottu näin näyttävästi julki.
Australian malli ei tietenkään ole ainoa mahdollisuus. EU ja sen jäsenvaltiot voisivat halutessaan ryhtyä verottamaan teknojättejä nykyistä raskaammin. Tätä verotuottoa taas voitaisiin käyttää journalistien palkkatukeen julkaisijayhtiöiden taseen lihottamisen sijaan. Ehkä tässä olisi keino nostaa valtion mediatuki samalle tasolle muiden Pohjoismaiden kanssa? Jos siis tarkoitus ihan oikeasti on tukea journalismia.
