Barbaarit Hacker Wayn parkkipaikalla
Facebook näyttää kompuroivan kriisistä toiseen. Vaikka Facebook ei taloudellisessa mielessä missään nimessä ole kriisiyhtiö, se näyttää olevan sitä poliittisesti ja julkisuuskuvansa takia. Merkittäviä ongelmia Facebookilla on ollut jo Cambridge Analytica -kohusta lähtien, mutta viimeistään Trumpin hallinnon viime päivistä alkaen yhtiö on elänyt negatiivisessa julkisuuskierteessä, joka tuntuu vain kiihtyvän. Facebookin imperiumi on yllättävissä vaikeuksissa näennäisestä vahvuudestaan huolimatta.
Pelkästään viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut seuraavaa:
- Wall Street Journal paljasti laajassa juttusarjassaan, että VIP-käyttäjien Facebook-sisältöä eivät koske samat säännöt kuin normaaleja käyttäjiä. Tästä ns. cross check -ominaisuudesta on kerrottu jo aiemmin, mutta WSJ:n artikkeli paljasti, että VIP-käyttäjien sisältöä ei käytännössä moderoitu lainkaan, toisin kuin Facebook on väittänyt. WSJ:n mukaan Facebook myös johti harhaan yhtiön perustamaa Facebookin “korkeinta oikeutta” eli Oversight Board -elintä.
- Samassa juttusarjassa kerrotaan, että Facebookin johto on tiennyt Instagramin vahingoittavan varsinkin nuorten tyttöjen mielenterveyttä, mutta yhtiö on vähätellyt näitä ongelmia julkisuudessa. Ja että Facebookin vuoden 2018 algoritmimuutokset pahensivat Facebookin polarisoivaa vaikutusta ja että Mark Zuckerberg vastusti muutoksia joilla pyrittiin korjaamaan asiaa.
- Toimittaja Max Chafkinin uudessa teknologiamoguli Peter Thieliä (joka mm. istuu Facebookin hallituksessa) käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että Mark Zuckerberg suostui siihen, että Facebook ei tee faktantarkistusta ehdokkaiden puheista Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentivaaleissa. Korvauksena tästä Trumpin hallinto ei ryhtyisi säätelemään Facebookin toimintaa.
- New York Times kertoi Facebookin käynnistäneen PR-operaation, jolla yhtiö pyrkii paikkaamaan kolhiintunutta julkista kuvaansa. Project Amplify -nimen saaneessa hankkeessa Facebookin käyttäjät saavat news feedissään Facebookin tuottamia sisältöjä, jotka kertovat yhtiöstä ja sen palveluista positiivisessa sävyssä.
- Algorithm Watch -järjestö kertoi Facebookin painostaneen järjestöä lopettamaan Instagramin algoritmia koskevan tutkimustyönsä. Ja aiemmin yhtiö oli estänyt New York Universityn Ad Observatory -hankkeen tutkijoita tutkimasta yhtiön mainoskohdennusta.
- Norjan tietosuojavaltuutettu kertoi, että se ei voi luoda virastolle Facebook-sivua, koska se ei selvityksessään ole saanut varmuutta siitä, miten FB:n käyttäjätietoja käsitellään. Seurauksena tästä muutkin Norjan viranomaiset saattavat sulkea Facebook-sivunsa. AIemmin kesällä Saksan tietosuojaviranomainen käski Saksan liittovaltion ministeriöitä sulkemaan Facebook-sivunsa tietosuojasyistä.
Tässä ovat tietenkin vain eniten huomiota saaneet uutiset Facebookista.
Yhtiön jatkuvat ja kiihtyvät ongelmat johtuvat monista syistä, mutta yksi keskeisimmistä on yhtiöltä tai oikeastaan koko sosiaalisen median alalta puuttuva näkemys siitä, millaista alan yrityksen eettisen toiminnan pitäisi olla ja mihin eettisiin periaatteisiin sen pitäisi nojata. Wiredin Gilad Edelman vertaa sosiaalisen median tilannetta journalismiin ja sitä kustantaviin yrityksiin. Ammattimainen journalismi ja sen kustantajat kehittivät aikanaan julkaisijayrityksen ja toimituksen välisen palomuuri-käsitteen pitääkseen journalismin uskottavana: julkaisijayrityksellä ei periaatteen mukaisesti pidä olla vaikutusta toimituksellisiin päätöksiin. Edelmanin mukaan sosiaalisen median yritykset tarvitsevat jonkin samankaltaisen eettisen mekanismin, jonka avulla yritysten liiketoimintapuoli erotettaisiin yhtiöiden sisältötoiminnasta.
Sosiaalisen median sisältötoiminta on tietenkin erilaista kuin tiedotusvälineiden, mutta hieman samalla tavalla yhtiöt tekevät päätöksiä sisällöstä; esimerkiksi siitä, millaisin säännöin sosiaalisen median palveluiden sisällöt kunkin käyttäjän ruudulla näkyvät. Jos palvelun sisältöä ja sen tarjoamista kehittävät työntekijät huomaavat algoritmeilla ja muilla tekijöillä selviä negatiivisia vaikutuksia käyttäjiin, heidän pitäisi pystyä korjaamaan ongelmia ilman painostusta yhtiön kaupalliselta puolelta. Esimerkiksi Facebookin tapauksessa mitään tällaista toimintojen jakoa ei tällä hetkellä ole: yhtiön toimitusjohtaja ja merkittävä omistaja eli Mark Zuckerberg on viimekätinen päättäjä sekä kaupallisten että sisällöllisten asioiden suhteen. Ja tästä yksinvaltiudesta yhtiön ongelmat pitkälti johtuvat.
Tarkempi ja toiminnallisempi jako sisällön ja bisneksen välillä on epätodennäköinen, niin toisiinsa kietoutuneita ja toisiinsa vaikuttavia ne esimerkiksi Facebookin tapauksessa ovat. Toimitusten itsenäistä asemaa turvaamaan pyrkivä palomuuriperiaate syntyi, kuten Edelman toteaa, silloisten sanomalehtien omasta tarpeesta ja harkinnasta. Näköpiirissä ei ole että sosiaalisen median yrityksillä olisi kiinnostusta tällaiseen eettiseen harkintaan. Varsinkaan Facebookilla, jonka toimitusjohtaja on toistuvasti estänyt eettiseltä pohjalta esitettyjä muutoksia tuotteeseensa, koska ne olisivat mahdollisesti olleet taloudellisesti vaikeita.
Kun kiinnostusta itsesääntelyyn ei ole, sääntelyä ryhtyy todennäköisesti tekemään jokin muu taho. Todennäköisesti tämä on Yhdysvaltain nykyinen hallinto, jonka suhde Facebookiin on edellistä hallintoa huomattavasti viileämpi. Yhdysvaltain hallituksen perässä seuraavat todennäköisesti myös muut maat ja niitä auttavat mielellään Facebookin kilpailijat, kuten perinteinen media, jolta FB Googlen lisäksi on vienyt mainostuloja. Oman osansa voivat tehdä myös Facebookin osakkeenomistajat, jotka eivät ole tyytyväisiä siihen että yrityksen toimitusjohtajaa valkopestään yrityksen virheistä.
Imperiumin porteilla eli Facebookin pääkonttorin Hacker Wayn parkkipaikalla ryskää barbaareja, jotka haluavat sisään. Saa nähdä kuinka kauan keisari voi pitää valtansa.
