Blokkaamisesta

Viikonloppuna on käyty keskustelua blokkaamisesta sosiaalisen median palveluissa. Keskustelu lähti, tällä kertaa, Mikael Jungnerin Facebook-statuksesta ja siitä käydystä keskustelusta. Julkinen status on edelleen nähtävissä Facebookissa (ja mikäli Jungner on blokannut sinut, saat sen näkyviin mikäli et ole kirjautunut Facebookiin) ja keskustelua ruotiva blogikirjoitus on luettavissa Filologogrammata-blogista.

Jungnerin blokkaukset on koettu vääryyksiksi. Hieman yksinkertaistaen: Jungner esitti kielitieteellisiä käsityksiä, joita kielitieteen asiantuntijat kumosivat, jonka jälkeen Jungner blokkasi asiantuntijat (ja myös muutamia asiantuntijoiden näkemyksiä peukuttaneita seuraajiaan). Jungnerin tapauksessa kuohuttavaa on siis ollut se, että blokkauksen syy ei ole ollut yleisesti asiattomaksi koettu käytös vaan se, että kommentoijat ovat olleet perustellusti eri mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa. Jungnerin kertoma peruste blokkauksille oli myöhemmässä kirjoituksessa kirjoittajien vaillinaiset vuorovaikutustaidot.

Blokkaaminen sinällään on normaalia toimintaa. Mitään universaalia sääntöä siitä, ketä ja millä perusteilla blokata, ei ole. Samalla tavalla ei ole olemassa mitään säännöstöä siitä, ketä ja miten hyväksyy kontakteikseen tai ystävikseen eri palveluissa.

Joitakin nyrkkisääntöjä voi kuitenkin tehdä, jos ei muuten niin selvitäkseen keskusteluissa paremmin. Ensinnäkin: eri palvelut ovat erilaisia. Twitter on lähtökohtaisesti julkista toimintaa. Twitterissä tilin seuraaminen ei vaadi seurattavan hyväksyntää (ellei tili ole suojattu), joten kuka tahansa voi seurata ketä tahansa. Johtuen Twitterin julkisesta luonteesta blokkaaminen eli seuraajan estäminen näyttää olevan vähemmän dramaattinen liike kuin Facebookissa: pelkästään ikävä asenne riittää Twitterissä varsin hyvin blokkauksen syyksi. Toisaalta esimerkiksi poliitikolta odotetaan Twitterissäkin normaalia paksumpaa nahkaa: kun hoidetaan yhteisiä asioita, pitäisi päättäjän myös Twitterissä kestää huutelua enemmän kuin yksityisen kansalaisen.

Facebookissa käyttäjätilien suhde on molemminpuolinen: käyttäjä A lähettää käyttäjälle B kontaktipyynnön ja A:n hyväksyessä luodaan suhde, jossa molemmat näkevät oletusarvoisesti toistensa päivitykset. Käyttäjät voivat kuitenkin rajoittaa statuspäivitystensä näkyvyyttä luomalla erilaisia ryhmiä ja suuntaamalla päivityksensä näille ryhmille. Facebookissakin käyttäjä A voi seurata käyttäjä B:tä, mutta vain tämän julkisia päivityksiä, mikäli käyttäjä B on mahdollistanut seuraamisen.

Koska FB tarjoaa mahdollisuuden julkisiin ja rajoitettuihin statuksiin, on blokkaaminen FB:ssä huomattavasti jyrkempi toimenpide kuin Twitterissä. Myös Facebookissa julkisuuden henkilön nahan oletetaan olevan paksumpi kuin tavallisen ihmisen, varsinkin julkisten statusten suhteen.

Mutta edelleen: blokkaaminen on ok, jos siltä tuntuu. Jokainen käyttäjä toimii sosiaalisessa mediassa niillä säännöillä jotka hyviksi kokee. Blokatuksi tuleminen koetaan ehkä liian herkästi käyttäjän vaientamiseksi, vaikka se on vain yhden käyttäjän mielipide toisesta. Toisaalta ahkerasti ja muun käyttäjäyhteisön käytäntöjen vastaisesti blokkausnappia käyttävä käyttäjä ei profiloidu erityisen luotettavaksi ja vakavasti otettavaksi keskustelijaksi. Kuinka merkittävä ongelma tämä sitten on riippuu tietenkin siitä, millä mielellä ja tavoitteilla blokkaaja sosiaalisessa mediassa toimii.

Kuva: Lucas Cobb. Lisenssi CC BY 2.0