Facebook ei ymmärrä konteksteja eikä edes yritä ymmärtää
Eilen Facebook poisti suomalaisen pitkän linjan toimittajan ja kirjailijan Markus Leikolan oheisen statuksen palvelustaan vihapuheena. Leikola kiisti päätöksen; Facebook tarjoaa siis normaalina prosessin osana poiston kohteeksi joutuneelle tilin haltijalle mahdollisuuden olla eri mieltä palvelun tekemästä päätöksestä. Kiistäminen ei auttanut: Facebook piti päätöksen voimassa ja Leikolan teksti pysyi piilossa.
Kyseessä ei ole varsinaisesti ole sensuuri: Facebookin käyttäjät hyväksyvät Facebookin käyttöehdot, joka mahdollistaa tällaisen toiminnan. Eri asia tietenkin on se, ymmärtävätkö käyttäjät käyttöehdot ja ovatko käyttöehdot ja niistä johdettavat toimet kohtuullisia tai edes ymmärrettäviä. Tilannetta ei varsinaisesti helpota, se että käyttöehtoja valvoo ja tulkitsee vain Facebook itse.
Päätös on kuitenkin päätön. Leikolan päivitys on satiirinen kuvitelma viesteistä, joita 40-luvulla olisi voitu julkaista, jos nykyisenkaltainen sosiaalinen media olisi olemassa. Status vertaa nykyisiä korona-asenteita talvi- ja jatkosodan tilanteeseen ja siihen, mitä tuolloin olisi voitu sanoa, jos asenteet olisivat olleet samanlaisia. Sisällön on vaikea kuvitella rikkovan mitään normaaleja, länsimaisia eettisiä normeja, mukaan lukien Facebookin omat säännöt. Poislukien tietenkin yksi päivityksessä käytetty sana: “ryssä”.
Voi tietenkin ajatella, että sana on Facebookin säännöissä samalla tavalla ehdottomasti kielletty kuin monet muutkin etnisyyteen liittyvät haukkumasanat. Näin ei kuitenkaan ole: hakemalla Facebookissa julkaistuja julkisia postauksia löytää helposti paljon sellaisia, joissa sanaa käytetään, joko haukkumasanana tai historiallisessa kontekstissa. Mikä tarkoittanee, että Facebook ei mitenkään automaattisesti ja aktiivisesti etsi ja estä tätä sanaa käyttäviä statuksia, vaan luottaa ilmiantoihin ja koneelliseen mekanismiin, jonka tuloksena ilmiannettu status poistetaan.
Prosessi on ilmeisen sokea minkäänlaiselle kontekstoinnille. Se toimii samaan tapaan kuin Facebookin kuuluisa alastomuusfiltteri: kuvissa esiintyvä (ja Facebookin tietynlaisesta amerikkalaisesta alastomuuden seksualisoinnista kumpuavan määritelmän mukainen) alastomuus on lähtökohtaisesti kiellettyä eikä kieltoon vaikuta se, että alastomuus saattaa liittyä journalismiin, taiteeseen tai historialliseen kontekstiin. Syyksi tälle voi ajatella ongelmanratkaisun vaikeaa skaalautuvuutta. Jotta edes Facebookille raportoitujen julkaisujen konteksti ja nyanssi voitaisiin huomioida ja päätöksiä tehdä ymmärrettävässä aikataulussa, pitäisi Facebookilla olla Suomen kokoisessa maassa todennäköisesti satoja moderaattoreita. Mikään ei tietenkään estä tätä, paitsi skaalautuvuuden vaatimus. Ja skaalautuvuus tässä tarkoittaa taloudellista skaalautuvuutta: sananvapauden ja vastuun toteuttaminen maksaisi Facebookille liikaa. Siksi palvelu ja yhtiö käyttävät kaavamaisia ja yksiniittisiä ratkaisumalleja, joita koneet ja alipalkatut työntekijät kaukana varsinaisesta julkaisumaasta voivat tehdä yksityiskohtaisten ohjeiden avulla.
Facebookin kaavamainen päätöksenteko ja kieroutunut alastomuusmääritelmä on useamman kerran törmännyt länsimaisen journalistisen kontekstin kanssa. Tunnetuin esimerkki lienee neljän vuoden takainen tapaus, jossa norjalainen Aftenposten julkaisi Nick Utin ikonisen valokuvan amerikkalaisten pommitusta pakenevasta alastomasta Kim Phúcista. Facebook poisti Aftenpostenin statuksen ja pyörsi päätöksen, kun poistosta oli noussut kansainvälinen kohu. Merkittävää on, että Facebook myöntyi siihen, että juuri tämä valokuva oli sen esittämästä alastomuudesta huolimatta julkaistavissa; palvelu ei siis yrittänyt laajentaa ymmärrystä journalistisesta kontekstista yleensä. Epäilemättä siksi, että tällainen ymmärrys ei helposti skaalaudu. Jos Facebook ei pysty tai siis käytännössä ei halua laajentaa ymmärrystään alastomuudesta, lienee turha toivoa että se haluaisi laajentaa tekstipohjaisen sisällön ymmärrystään.
Jonkinlainen toivo Facebookin kontekstien ymmärtämisen lisääntymisestä kuitenkin on olemassa, sillä yhtiö perusti aiemmin tänä vuonna eräänlaisen vetoomustuomioistuimen. Ympäri maailman kerätyillä laki-, journalismi- ja ihmisoikeusasiantuntijoilla kansoitettu valvontalautakunta ei ole kertonut vielä yhdestäkään tapauksesta, jossa se olisi ratkaissut jonkin Facebookin tekemän sisältöpäätöksen.
Valvontalautakunnan työn käynnistymistä odotellessa Leikolan Facebookista poistettu teksti leviää edelleen Facebookissa — kuvakaappauksena. Sitä Facebook ei ole poistanut, sillä siinä ei ole alastomuutta.
