Kansallinen e-kirjasto on rampa ankka
Pitkään valmisteltu kansallinen e-kirjasto näyttäisi epäonnistuvan perusteellisesti.
Ensinnäkin kirjastohanke myöhästyi ja myöhästymisen jälkeen kaikille suomalaisille tarkoitettu sähköinen kirjasto takelteli teknisesti. Kaikkien pankkien asiakkaat eivät päässeet kirjautumaan palveluun ja aluksi vain mobiililaitteilla toimivalle palvelulle ei saatu tarjolle Android-sovellusta. Uuden palvelun kohdalla tekniset ongelmat eivät ole harvinaisia ja ne saatiin onneksi nopeasti selätettyä. Uuden kirjaston lukulaitetuki tosin on puutteellinen verrattuna vaikkapa pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen aiempaan tilanteeseen.
Isompi ongelma kansallisessa e-kirjastossa on sisällöllinen. Pitkästä valmistelusta huolimatta suuret Bonnierin ja Otavan omistamat kustantamot eivät ole suostuneet myymään uudelle kirjastolle lainauslisenssejä. Toisin kuin painettuja kirjoja lainaavan kirjaston tapauksessa e-kirjaston kokoelman hankkijat eivät voi vain marssia kauppaan ja ostaa haluamaansa määrää e-kirjoja: haluttu määrä e-kirjoja ostetaan kustantajalta sähköisenä käyttölisenssinä, joka määrittää kuinka monta yhtäaikaista kopiota e-kirjasta tai äänikirjasta kirjaston käyttäjillä on käytössään. Jos jostakin kirjasta lisenssejä on kolme, voi kolme kirjaston käyttäjää lainata niitä yhtäaikaa. Muut käyttäjät odottavat, kunnes joku lainaajista vapauttaa luvussa olevan kappaleen. E- ja äänikirjojen kohdalla kirjastoilla ei ole samanlaista lakiin perustuvaa hankinnan mahdollistavaa nojaa kuin kuin fyysisten kirjojen kohdalla: syistä tähän ja kansallisen e-kirjaston valmistelusta kannattaa lukea Heikki Poroilan perusteellinen blogikirjoitus.
Syy kustantajien myyntihaluttomuuteen on raha. Kansallisella e-kirjastolla ei ilmeisesti ole halua eikä budjettia maksaa lisensseistä sellaista hintaa kuin kustantajat haluavat. Tilanne ei ole uusi: tähänkin saakka kuntien, kaupunkien ja näiden yhteenliittymien pyörittämien kirjastojen sähköisten kirjojen valikoimat ovat olleet vaatimattomia ja lisenssit yksittäisiin teoksiin vähäisiä. Otava veti jo muutama vuosi sitten äänikirjansa pois kirjastoista. Mutta totaalinen myymättä jättäminen on kustantajilta uusi veto ja huolestuttava sellainen.
Eikä huolestuttava kehitys jää tähän. Suomen Lehdistö kertoi tiistaina, että sanomalehtien kustantajia edustava Uutismedian liitto vastustaa sanomalehtien sähköisten versioiden lukemista uudessa e-kirjastossa. Sanatarkasti siis: “ettei sanomalehtien digilukuoikeuden jakaminen ilmaiseksi kaikille kansalaisille E-kirjaston kautta lähtökohtaisesti sovellu uutismedian liiketoimintaan”. Kustantajat haluavat, että yksittäiset käyttäjät tilaavat lehden kukin itsekseen sen sijaan, että jonkinlainen määrä lehtiä olisi luettavissa sähköisessä muodossa.
Tilanne on siis se, että kirjojen ja lehtien kulutus siirtyy yhä enemmän ääni- ja verkkoversioiden kuluttamisen, mutta kustantajat eivät suostu myymään näitä e-versioitaan uudelle, kaikille suomalaisille tarkoitettuun kirjastopalveluun. Näyttää siltä, että jo jonkin aikaa elänyt sanonta pitää paikkansa: jos kirjasto keksittäisiin nyt, sitä ei voisi enää toteuttaa.
Kirjojen ja lehtien kustantajien täytyy tietenkin pitää huolta yhtiöidensä kannattavuudesta. Mutta pelkän bisneslogiikan lisäksi niillä luulisi ja toivoisi olevan pitkäjänteisyyttä, säädyllisyyttä ja ehkä jopa ymmärrystä sen suhteen, mikä kirjaston asema Suomessa on tiedon ja lukemisen mahdollistamisen suhteen. Kirjaston ymmärtäminen uhaksi kustantajan bisneslogiikalle on outo ajatus, kun kirjasto koko ajan kasvattaa kustantajille asiakkaita.
Aivan puhtain paperein tilanteesta ei selviä kansallisen e-kirjaston hankekaan. Sen strategia ja neuvottelutaito ja/tai -voima ei liene parasta mahdollista, kun pitkään valmisteltu hanke joudutaan avaamaan lähes tyhjin hyllyin. Kun kuntien ja kaupunkien omat sähköisten kirjastopalveluiden sopimukset loppuvat, käyttäjät putoavat tyhjän päälle. Vaillinaisesti toimineista ja alueellisesti epätasa-arvoisesti palvelleista e-kirjastopalveluista siirrytään kyllä tasa-arvoiseen tilanteeseen: juuri kukaan ei saa juuri mitään.
E-kirjastohankkeen puolelta on vakuutettu, että hankintaneuvottelut jatkuvat. Kustantajilla ei näytä olevan mikään kiire ja epäselvää on, onko e-kirjastohankkeella mitään vipua saada kustantajia oikeasti myymään tuotteitaan. Sanomalehtien kohdalla taistelu näyttää jo kokonaan hävityltä. Kansallinen e-kirjasto on rampa ankka eikä lastoittavasta lääkäristä ole hajuakaan.
