Kimppakivaa virtuaalisohvalla: yhteiskatseluominaisuudet yleistyvät, mutta miksi kukaan ei tunnu käyttävän niitä?
Koronan aikana monet suoratoistopalvelut ovat lanseeranneet watch party -toiminnallisuuden. Kyseessä on mahdollisuus katsoa synkronoidusti jotakin ohjelmaa yhdessä jossain muualla olevien kavereiden kanssa. Watch party -toiminnallisuus on sukua joitakin vuosia sitten pinnalla olleille televisiotoimijoiden second screen -konsepteille. Toiminnallisuuksien ja sovellusten tarkka määrittely ja erottelu on vaikeaa ja ne menevät osittain päällekkäin, mutta yksinkertaistaen second screen -ratkaisuissa on yleensä kyse vuorovaikutuksesta (useimmiten suorana lähetettävän) sisällön kanssa (äänestykset, kilpaileminen, kommentointi) ja watch partyssa vuorovaikutuksesta kavereiden kanssa sisältöön liittyen. Jos second screen on studioyleisön laajennus, watch party on kotisohvan laajennus (tai korona-aikaan sen korvaaja).
Watch party -konsepteissa yhdessä tapahtuvaan, synkronoituun katsomiseen liittyy yleensä myös jonkinlainen kommentointi joko tekstimuodossa tai äänen tai videoyhteyden avulla. Yleisö on myös yleensä rajattu: yhteiskatsomolla on isäntä tai emäntä, joka kutsuu katselutapahtumaan mukaan rajatun määrän ihmisiä. Oman watch party -ratkaisunsa suurista suoratoistopalveluista ovat tehneet Hulu, Disney+ ja Amazon. Lisäksi markkinoille on tullut useita palveluihin suoraan liittymättömiä itsenäisiä palveluita, joita käytetään joko selaimen tai oman sovelluksensa kautta. Tällaisia ovat mm. Teleparty, Scener, Watch2gether, TwoSeven ja Metastream. Tuoreimpana yrittäjänä on Apple, joka on tuomassa FaceTime-sovelluksensa myös Android-käyttäjille ja laajentaa sitä SharePlay-ominaisuudella, jonka sovelluskehittäjät voivat liittää omiin sovelluksiinsa. HBO Max ja Disney+ ovat Applen mukaan jo tekemässä näin.
Mutta käytetäänkö näitä palveluita? Palvelut eivät itse kerro vertailukelpoista dataa, joskin ensimmäisenä koronakeväänä Hulu kertoi miljoonista kimppakatselukerroista. Silti lienee turvallista sanoa, että mistään merkittävästä käyttötavasta ei ole kysymys. Palvelut eivät tuo watch party -ominaisuutta näkyvästi esiin palveluidensa kuvauksissa tai markkinoinnissa ja yhteiskatselumahdollisuuden löytäminen on usein työn takana. Kun kysyin ominaisuuksien ja palveluiden käytöstä Twitterissä, oli tulos selvä: yhteiskatseluominaisuutta ei käytetä käytännössä lainkaan. Twitter-kysely on tietenkin tilastollisesti täysin kelvoton tapa selvittää jonkin asian yleisyyttä, mutta tuloksen avulla voinee väittää, että mikään merkittävä kulttuurinen ilmiö yhteiskatselu ei Suomessa ilmeisesti ole. Jotain asiasta ehkä kertoo sekin, että Facebook on jo ehtinyt lopettaa oman Watch Party -ominaisuutensa.
Yhteiskatselua on kuitenkin yritetty useilla eri tavoilla jo vuosikausia. Suomessa tunnetuin ja pisimmälle kehitetyin yhteiskatseluratkaisu taitaa edelleen olla Toni Laturin ja Sami Kuuselan Sofanatics, joka lopetti toimintansa jo kymmenen vuotta sitten. Mikäli et ehtinyt käyttää Sofanaticsia sen toimiessa (tai et osannut silloin vielä käyttää internetiä), niin kyseessä oli verkkosivuna toteutettu virtuaalinen stadioni, jossa käyttäjien avatarit reagoivat tv:ssä näkemäänsä urheilutapahtumaan. Sofanatics oli myös ensimmäisiä suomalaisia uuden polven teknologiayrityksiä, jotka määrätietoisesti pyrkivät kansainvälisille markkinoille: Sofanatics teki yhteistyötä suurten kansainvälisten urheilujoukkueiden, mm. FC Barcelonan kanssa.
Soitin Samille ja kysyin, miksi yhteiskatselu ei vieläkään ole lähtenyt lentoon. Sami ei osannut suoraan sanoa syytä. Jo Sofanaticsin aikana kuitenkin huomattiin joitakin asioita, jotka toimivat ja joitakin jotka eivät.
“Ihmiset eivät halua kokea asioita tuntemattomien muiden kanssa. Tärkeää on, että lähellä ovat omat kaverit, merkitykselliset ihmiset”, Sami toteaa. Toinen huomio liittyy reagointiin ja kommentointiin: juttelu ja reagointi on vaikeaa, varsinkin tekstimuodossa, kun samaan aikaan yrittää seurata esimerkiksi nopeatempoista peliä tai mukanaan vievää kohtausta. “Tämän takia Sofanaticsiin tehtiin aikanaan puhelimen gyroskoopilla toimiva ominaisuus, jossa puhelinta heiluttamalla oma avatar heilui ruudulla”.
Samoja huomioita on tehnyt ainakin osa watch party -toiminnallisuuden tehneistä palveluista. Esimerkiksi Disney+ -palvelun GroupWatch-ominaisuuden ryhmäkoon yläraja on seitsemän käyttäjää. Ja Disney+:n ryhmäkatselussa käyttäjät voivat kommunikoida ainoastaan ennaltamääritettyjen emojien avulla: tekstikommentointia ei siis ole tällä hetkellä olemassa lainkaan.
Mutta yleisemmin näyttää siltä, että Sofanaticsin jo keksimistä asioista ei ole päästy kovin pitkälle. Eikä yhteiskatselusta ole tullut asiaa, jota itsestäänselvästi tehtäisiin samalla tavalla kuin kutsutaan kavereita kotiin katsomaan Euroviisuja tai Temppareita. Miksi ei?
“Voi olla, että tällaista tarvetta ei vain yksinkertaisesti ole”, Sami huokaa. “Tai sitten on ja sitä tehdään ja me ei vaan huomata sitä. Ehkä lapset ja nuoret käyttävät Discordia tähän ja me ei älytä sitä, koska ne on joka tapauksessa koko ajan jossain äänichatissa”.
Applen SharePlay saattaa kuitenkin muuttaa tilannetta, kun ryhmäkatselumahdollisuus tuodaan tarpeeksi lähelle käyttäjää ja kytketään kiinni jo olemassaolevaan keskustelualustaan. Toinen yleistymistä auttava asia saattaisi olla se, että Netflix toisi omaan palveluunsa ryhmäkatseluominaisuuden. Netflix on suosituimpana kaupallisena suoratoistopalveluna ja merkittävänä teknologiatoimijana asemassa, jossa se voi halutessaan luoda uusia käyttömuotoja (kuten Netflix käytännössä loi binge watching -ilmiön). Se, ryhtyykö Netflix ryhmäkatselua edistämään, riippuu tietenkin siitä näkeekö yhtiö siitä olevan hyötyä. Ominaisuuden puuttuminen Netflixistä saattaa kertoa siitä, että yhtiö on laskenut ominaisuuden hyödyn rajalliseksi: ryhmäkatseluominaisuus ei ehkä lisääkään käyttöuseutta ja palvelun tilaajauskollisuutta tarpeeksi, jotta siihen kannattaisi panostaa.
