Lobbari kertoo, lukijat haukottelevat
Helsingin Sanomat julkaisi tänään Facebookin EU-asioista vastaavan yhteiskuntasuhdejohtajan Aura Sallan haastattelun. Haastattelun teemana on Facebookin vastuu yhtiön alustoilla julkaistavasta sisällöstä ja erityisesti vihapuheesta.
Haastattelu on kiusallista luettavaa. Salla ei vastaa esitettyihin kysymyksiin tai vastatessaan toistelee yhtiön moneen kertaan kuultua virallista linjaa. Haastattelun edetessä voi lähes nähdä sen kirjoittaneen toimittajan katseen lasittuvan tämän kuunnellessa Sallan vastauksia.
Aura Salla on entinen kokoomuspoliitikko, joka on työskennellyt mm. Jyrki Kataisen avustajana tämän EU-komissaarikaudella. Salla ei ole bisnesvastuussa mistään Facebookin tuotteesta eikä vastaa mistään asiakkaille näkyvästä toiminnosta. Sallan tehtävä on lobata ja antaa silloin tällöin haastatteluja, joissa Salla näyttää vastaavan niihin kysymyksiin, joiden vastaukset löytyvät valmiiksi kirjoitetuista ohjedokumenteista ja kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin, joita dokumenteissa ei ole. Sallan haastattelu näyttää tuottavan yhtä paljon tietoa Facebookin tuote- ja toimintapäätöksistä kuin Alepan chat-botin haastattelu S-ryhmän yritysstrategiasta.
Salla ei tietenkään voi tietää kaikkea jättimäisen työntantajansa toiminnasta. Facebook on valtava maailmanlaajuinen imperiumi ja Salla sen syrjäisen kuvernementin hallintokaupungissa puurtava työntekijä. Yksi yksityiskohta HS:n haastattelussa kertoo, mitä tapahtuu, kun vastauksessa hiukkaakaan poiketaan käsikirjoituksesta (oletan, että tämä on suhteellisen sanatarkka lainaus ja että Salla on ammatti-ihmisenä pyytänyt omat sitaattinsa tarkastettavaksi ennen julkaisua ja hyväksynyt ne):
“Muutimme algoritmiakin juuri niin, että uutisvirrasta on helpompi valita viimeisimmät päivitykset, koska ihmiset haluavat nähdä perheen ja ystävien päivityksiä ja saada hyvän mielen.”
Tosiasiassa Facebook ei ole muuttanut algoritmiaan*. Sen sijaan Facebook muutti taannoin sovellustensa käyttöliittymää niin, että käyttäjä voi valita näkymään kontaktiensa päivitykset aikajärjestyksessä tai algoritmin valitsemassa muodossa. Hyväntahtoinen tulkinta algoritmin ja käyttöliittymämuutosten sekoittamisesta toisiinsa on haastattelutilanteessa tullut ajatusvirhe, mutta tämä vaatii tosiaan hyväntahtoisuutta.
Haastattelussa Salla antaa kuvan Facebookista jonkinlaisena ajopuuna, joka rukkaset hihansuista riippuen odottaa kansallisvaltioiden hallitusten säätävän lakeja vihapuheesta ja muusta ei-laillisesta sisällöstä, joihin Facebook sitten pääsisi puuttumaan. Näkemys siitä, että vihapuheen määritelmä olisi jotenkin ongelmallinen ja Facebookin sisällönhallinta lipsuisi sen takia, on täyttä tuubaa. Kysymys on puhtaasti siitä, että vihapuhetta karsiva sisällönhallinta ei tuota Facebookin kassaan yhtään lisäeuroa mutta sen sijaan siitä on kuluja ja kaikenlaista hankaluutta. Salla ei mainitse (eikä hyväntahtoisesti HS:kään), että passiivisen odottelun sijaan Facebook käyttää käsittämättömiä summia lobatakseen lainsäätäjiä tekemään yhtiön haluamia lakeja. Facebook käytti viime vuonna lähes 20 miljoonaa dollaria lainsäätäjien lobbaukseen Yhdysvalloissa ja yli neljä miljoonaa euroa EU:ssa.
Sen sijaan Salla pudottelee lukuja siitä, kuinka Facebook yli “97 prosenttia havaitusta vihapuheesta jo ennen kuin yksikään käyttäjä raportoi siitä sekä 99 prosenttia sisällöstä, joka on ”selkeästi” laitonta, kuten terroristinen sisältö tai lapsiporno”. Näitäkään lukuja ei mitenkään aseteta kontekstiinsa. Esimerkiksi suomalainen sisällönhallintaratkaisuja valmistava kasvuyritys Utopia kertoo sen tekoälyratkaisun siivoavan ei-toivottua sisältöä 99 prosentin tarkkuudella. Yli 90 prosentin tarkkuudet eivät siis ole tällaisessa toiminnassa mitenkään poikkeuksellisia.
Sallalta ei haastattelussa kysytä eikä Salla itse kerro, miksi väärennettyjen seuraajien, kommenttien ja reaktioiden ostaminen ja julkaisu on edelleen naurettavan helppoa ja miksi Facebook ei reagoi ei-autenttiseen sisältöön edes silloin, kun sellaisesta palvelulle kerrotaan. Todennäköisesti syynä on toisaalta algoritmien kyvyttömyys tunnistaa epäilyttävää sisältöä ja haluttomuus käyttää ihmistyövoimaa sisällön moderointiin. Tämä näyttää pitävän paikkansa erityisesti pienten kielialueiden kohdalla (tästäkään skandaalista Sallalta ei ilmeisesti kysytä mitään). Salla ei tietenkään kerro, paljonko työntekijöitä suomenkielisen sisällön siivoamiseen käytetään.
Miksi Sallaa sitten haastatellaan, kun tuloksena on pelkästään väistelyä ja hengettömiä lainauksia Facebookin sisäisistä briiffausmateriaaleista? Ehkä siksi, että HS:n toimituksessa ymmärretään, että Facebookin kaltaisia jättiyrityksiä täytyy seurata. Ongelmana vain on, että Sallaa pidemmälle yhtiössä pienen suomalaisen toimituksen on vaikea ellei mahdoton päästä. Suomalaisilla toimittajilla ei ole Facebookin sisällä syväkurkkuja, jotka avaisivat pääsyn yhtiön sisäisiin townhall-kokouksiin eikä suomalaistoimittajilla ole mahdollista seurata yhtiön toimintaa pitkäjänteisesti ja läheltä, jotta sen tekemät päätökset asettuisivat kontekstiinsa.
Näistä puutteista huolimatta suomalaisten medioiden pitäisi pystyä kertomaan teknologiayhtiöistä ja pystyä parempaan kuin toistamaan lobbarin tyhjiä puhekuplia.
*Facebook on toki voinut muuttaa algoritmiaankin jollakin tavalla (tätä emme voi tietää, koska yhtiön algoritmit ovat sen keskeisiä liikesalaisuuksia), mutta ei ole mitään viitettä siitä, että Sallan kuvaama tapa pätisi Facebookin keskeiseen tapaan esittää newsfeed-sisältöä.
