Missä kuplimme kerran
Keskustelu filtterikuplasta tekee jonkinlaista uutta tuloa. Näyttäisi siltä, että tällä kierroksella keskustellaan ainakin siitä, millaisia filtterikuplia julkisen palvelun yhtiöt voivat olla synnyttämässä.
Ennen kuin jatkan, pyydän lukemaan seuraavan linkin takana olevan blogikirjoituksen. Kannattaa ja lisäksi juttu on nopealukuinen, vain kuusi minuuttia. Lisäksi kannattaa lukea jo viisi vuotta sitten ilmestynyt Jacob Weisbergin kriittinen artikkeli filtterikupla-käsitteen julkisuuteen tuoneesta Eli Pariserin kirjasta. Ja ihan varmuuden vuoksi kannattaa vilkaista myös Wikipedia-artikkeli suosittelujärjestelmistä.
Noin, nyt meillä on jotakuinkin sama käsitys ilmiöstä.
Viimeiksi julkisen palvelun mahdollisesta filtterikuplasta on kirjoittanut Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä kolumnissaan. Kivelän näkemys on, että Ylen ei pitäisi edes omissa palveluissaan käyttää suosittelua, koska se synnyttää informaatiokuplan, “joka yksipuolistaa vastaanottajan saamaa informaatiota ja maailmankuvaa”. (Kivelällä on kaikenlaista muutakin sanottavaa Ylen toiminnasta; näistä muista asioista on kirjoittanut hyvän blogimerkinnän Sami Kuusela).
Kivelä näyttää sanovan, että suosittelemalla Areenassa julkaistuja sisältöjä niitä jo käyttävälle käyttäjälle Yle synnyttäisi samanlaisen kuplan kuin Google tai Facebook algoritmeillaan, jotka seulovat kaikkea verkossa julkaistavaa sisältöä.
Kivelän argumentti vaatii tietämättömyyttä joko informaatiokuplan käsitteestä tai siitä, miten suosittelu toimii. Jälkimmäinen on epätodennäköistä, koska Kivelän omakin julkaisu monien suomalaisten medioiden tapaan käyttää Leiki-yrityksen suosittelutekniikkaa. Kysymys lienee siis kupla-käsitteen väärinymmärtämisestä.
Ensinnäkin: jos Kivelän pelkäämä kupla syntyisi, se kattaisi vain Ylen sisällön. Ja kuplan syntyminen edellyttää, että suljemme sisältövirrastamme pois sellaiset näkökulmat ja tiedot, jotka kyseenalaistavat oman käsityksemme. Jos esimerkiksi olen sitä mieltä, että sudet ovat merkittävä uhka suomalaisille, suosin sellaista sisältöä, joka vahvistaa susikriittistä maailmankuvaani. Miten tällainen susikriittinen kupla voisi syntyä Yle Areenan kaltaisessa palvelussa? Aika huonosti, koska Areenan suosittelu ei tällä hetkellä eikä kovin pian tulevaisuudessakaan ole kovin hyvin kuplan muodostumista tukevaa. Yksinkertaistaen: susidokumentteja katsovalle Areenan käyttäjälle suositellaan jollakin painoarvolla muitakin susia käsitteleviä ohjelmia, mutta niiden joukossa on todennäköisesti myös susisuvaitsevaisia ohjelmia, koska susiaiheisia ohjelmia ylipäätään ei kovin paljoa ole.
Jonkinlainen kupla voi toki syntyä siitä, että käyttäjä katsoo pelkästään vaikkapa dokumentteja mutta ei lainkaan draamaa. Tällöin suosittelu tarjoaa käyttäjän tottumusten selvitessä yhä selvemmin dokumentteja. Tämä kupla on samantapainen kuin se, joka syntyy lineaarisen television kaukosäätimen avulla: dokumentteja haluava käyttäjä selaa kanavia ja mikäli dokumentteja ei löydy, hän sulkee vastaanottimen.
Eikä tässä vielä kaikki. Suosittelu on Areenassa jatkossakin vain yksi sisällön löytymisen keino. Haku, genreluettelot, ohjelmaopas, kanavat ja linkitykset Areenan ulkopuolelta ovat edelleen olemassa. Kuplan luominen on siis todella työlästä.
Kivelän kommentit kuitenkin osoittavat, että erilaisten suosittelujen tekijöillä ja käyttäjillä on paljon työtä suositteluun liittyvän mystiikan poistamisessa. Julkisen palvelun tekemässä suosittelussa toiminnan täytyy olla hyvin avointa. Ideaali olisi varmaankin algoritmien tasolle menevä avoimuus.
Kuva: Ken Mattison/Flickr. Lisenssi: CC BY-NC-ND 2.0
