Näin saat ChatGPT:n kirjoittamaan haluamallasi tyylillä–ehkä
ChatGPT:n kyvyt ovat hämmentävät. Se pystyy kirjoittamaan uskottavan kuuloisia tekstejä ja analyyseja lähes mistä tahansa aiheesta. Yksi sen ongelma on kuitenkin tuotetun tekstin tyyli: yksinkertaisilla kehotteilla kielimallin tuottama teksti on vanhahtavaa, kulmikasta ja onttoa. Keskustelubotti puhuu arkisistakin asioista kuin Mika Aaltola maanpuolustusyhdistyksen juhlapäivällisillä.
Webistä löytyy runsaasti oppaita, jotka neuvovat miten kielimallille voi opettaa kirjoitustyyliä. Vaihtoehtoja näyttäisi olevan kaksi: joko hyvin tarkka kehotemuotoilu niin, että kehote sisältää tavoiteltavan tyylin tunnusmerkit tai tavoiteltavaa tyyliä sisältävien tekstien antaminen tyylin opettelun pohjaksi.
Kehotemuotoiluvaihtoehto on sikäli vaikeaa, että se edellyttää kehotteen antajalta tarkkaa käsitystä tavoiteltavasta tyylistä ja siitä, miten tyyli kuvaillaan tekoälylle yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi. Se, mikä on minulle “hauskaa” tai “synkkää” saattaa olla ChatGPT:n tuotoksessa jotain aivan muuta. Kehotteen hinkkaaminen riittävän täsmälliseksi saattaa viedä vähintään yhtä kauan kuin tekstin kirjoittaminen itse.
Tyylin opettaminen esimerkkiaineistolla vaikuttaa siis intuitiivisesti paremmalta vaihtoehdolta. Tähän opettamiseen löytyy valmiita malleja, joiden ideana on ensin antaa kielimallille materiaalia, pyytää sitten tekoälyä kiteyttämään annetun materiaalin tyyli ja lopulta pyytää tekoälyä luomaan kuvailtua tyyliä käyttäen haluttu teksti.
Tuumasta toimeen. Olen vuosien aikana kirjoittanut runsaasti kolumneja MikroBitti-lehdelle, joten minulla pitäisi olla opittavissa oleva kolumnityyli. Ainakin minulla on runsaasti materiaalia, jota voin käyttää opetusmateriaalina.
Aloitin luomalla ChatGPT:lle kontekstin seuraavanlaisella kehotteella:
ChatGPT, tarvitsen apuasi kolumnin kirjoittamisessa. Ensinnäkin haluan sinun oppivan kirjoitustyylini analysoimalla esimerkkejä, jotka annan sinulle. Sitten voimme aloittaa sisällön luomisen. Sano minulle “JATKA”, kun olet valmis vastaanottamaan kirjoitusesimerkkini. Jatka sanomalla “JATKA” saadaksesi lisää esimerkkejä. Sanon “VALMIS”, kun kirjoitukseni esimerkit loppuvat. Kun näet “VALMIS”, vahvista, että olet tallentanut kirjoitustyylini.
ChatGPT vastasi terhakkaasti.
Selvä! Olen valmis vastaanottamaan kirjoitusesimerkkisi. Sano “JATKA”, kun olet valmis aloittamaan.
Annoin ChatGPT:lle yhden Bitille kirjoittamani kolumnin. Palvelu vastasi pienen hetken kuluttua:
JATKA. Haluan nähdä lisää esimerkkejä kirjoitustyylistäsi, jotta voin analysoida sitä tarkemmin. Voit jakaa lisää tekstejä, kun olet valmis.
Jaoin palvelulle toisen kolumnin. Jo tämän toisen kolumnin jälkeen palvelu vastasi näin:
Kiitos, että jaoit lisää tekstiä. Sinun kirjoituksessasi on selvästi havaittavissa tiettyjen rakenteiden ja tyylien käyttö:
Aloitat usein kontekstin tai historian esittelyllä, joka johdattaa aiheeseen.
Käytät faktapohjaista ja analyyttista lähestymistapaa, mutta et pelkää käsitellä subjektiivisia näkökulmia ja arvioita.
Tekstissä on kysymyksiä, jotka haastavat lukijan pohtimaan aiheita syvällisemmin.
Käytät esimerkkejä konkretisoimaan ja vahvistamaan pointtejasi.
Sinun kirjoituksesi loppuosa keskittyy usein yleisempään pohdiskeluun ja ehdotettuihin ratkaisuihin tai seuraaviin askeliin.
Olen nyt tallentanut ymmärrykseni kirjoitustyylistäsi. Sanomalla “VALMIS”, voimme jatkaa kolumnin sisällön suunnitteluun ja kirjoittamiseen.
Siis jo kahden kolumnin jälkeen? Ehkä tyylini ei ollutkaan niin vaikeasti hahmottuva kuin olin luullut… Seuraavaksi kehotin ChatGPT:tä muistamaan tyylin ja tekemään sen piirteistä yhteenvedon seuraavasti:
Kutsu nyt tätä kirjoitustyyliä nimellä “Kari Haakanan kolumnityyli”. Tee yhteenveto “Kari Haakanan kolumnityylistä” keskittyen sävyyn ja lauserakenteeseen.
Vastaus ainakin näytti koherentilta:
1. Sävy:
Pohdiskeleva: Tekstissä esiintyy henkilökohtaisia mietteitä ja pohdintoja, jotka koskettavat usein laajempia kysymyksiä tai teemoja.
Henkilökohtainen: Kirjoittaja tuo esille omia kokemuksiaan ja tunteitaan, mikä luo tunnetason yhteyden lukijaan.
Kriittinen mutta tasapainoinen: Vaikka tekstissä käsitellään usein ongelmia tai epäkohtia, se ei tee sitä räikeästi tai hyökkäävästi, vaan pikemminkin analyyttisesti ja rakentavasti.
2. Lauserakenne ja kielenkäyttö:
Selkeät ja ymmärrettävät lauseet: Teksti on helposti seurattavaa, ja lauserakenteet ovat suoraviivaisia. Kuitenkin ne ovat tarpeeksi monimutkaisia ilmaisemaan monimutkaisia ajatuksia ja näkökulmia.
Rikas sanasto: Tekstissä käytetään monipuolisesti sanoja, jotka kuitenkin ovat yleiskielen alueella, eli eivät ole liian korkealentoisia tai teknisiä.
Konkreettiset esimerkit: Tekstissä tuodaan usein esille konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat hahmottamaan ja ymmärtämään esitettyjä ajatuksia paremmin.
3. Rakenteelliset piirteet:
Looginen eteneminen: Teksti etenee loogisesti alusta loppuun, jokainen kappale rakentaa ymmärrystä edellisen pohjalle.
Sopiva pituus: Teksti on riittävän syvällinen käsitelläkseen valittua aihetta, mutta ei ole liian pitkä tai jaaritteleva.
Yhteenvetona “Kari Haakanan kolumnityyli” on henkilökohtainen, pohdiskeleva ja kriittinen, mutta tasapainoinen. Kieli on selkeää ja ymmärrettävää, mutta kuitenkin monipuolista ja rikasta. Teksti etenee loogisesti ja sisältää konkreettisia esimerkkejä.
Kovin on imartelevaa. Toisaalta on hyvä huomata, että ChatGPT:n antama kuvaus on miltei kouluesimerkki siitä, miten mitä tahansa hyvää kolumnitekstiä voisi kuvata. Määrittelikö ChatGPT tässä siis minun tekstini piirteitä vai muodostiko se sanapötkön, jollainen syntyy, kun kolumnia tekstilajina tavataan määritellä? En voi tietää.
Seuraavaksi oli joka tapauksessa aika panna kielimallin (oletettavasti) analysoima ja oppima tyyli käyttöön. Kirjoitin tällaisen kehotteen:
Kiitos. Käytä nyt “Kari Haakanan kolumnityyli” -kirjoitustyyliä ja luo noin 350 sanaa pitkä kolumni siitä, miksi viimeistään nyt on korkea aika lopettaa Twitterin käyttäminen. Korosta Twitterin arvaamattomuutta ympäristönä ja palvelun liian heikkoa resursointia sisällön moderointiin.
Tulos oli kolumnia ulkoisesti muistuttava tekstikokonaisuus. Siis tällainen:
Twitter — digitaalinen aarrearkku vai Pandoran lipas?
Elinpäivinäni en olisi uskonut sanovani näin, mutta on aika vakavasti pohtia, onko Twitterin aika ohitse. Vaikka olenkin nauttinut monista syvällisistä keskusteluista ja mielenkiintoisista näkökulmista, joita Twitterissä olen vuosien varrella kohdannut, viime aikojen kokemukseni ovat saaneet minut pohtimaan, ovatko palvelun hyödyt enää linjassa sen haittojen kanssa.
Twitter on aina ollut arvaamaton ympäristö. Yhtenä hetkenä voit olla keskellä rakentavaa keskustelua tieteestä, taiteesta tai politiikasta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä huomaat olevasi myrskyn silmässä, jota et olisi osannut ennakoida. Tämä sosiaalisen median areena on kuin meri, jossa myrsky voi yllättää purjehtijan millä hetkellä hyvänsä.
Mutta ehkäpä arvaamattomuus olisi vielä siedettävää, jos Twitter tekisi kaikkensa pitääkseen ympäristönsä turvallisena ja rakentavana. Valitettavasti näin ei ole. Palvelun resursointi sisällön moderointiin on ollut jo pitkään puutteellista. Tuntuu kuin Twitterin laivassa olisi liian vähän miehistöä huolehtimassa sen kunnosta ja matkustajien turvallisuudesta. Tämän seurauksena monet käyttäjät kokevat olevansa oman onnensa nojassa, ilman selkeitä sääntöjä tai suojaa.
Olen monesti miettinyt, minkälaista olisi elämä ilman Twitteriä. Voisinko olla paremmin perillä maailman tapahtumista? Entäpä voisinko olla paremmassa mielenterveydessä, kun en altistuisi jatkuvasti negatiivisille viesteille, trollaukselle tai suoranaiselle vihalle? Toki, Twitter on tuonut monia hyviä asioita elämääni — uusia ystäviä, tietoa ja oivalluksia. Mutta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa, ovatko nämä hyödyt todella painavampia kuin palvelun haitat.
On sanottu, että jos et maksa tuotteesta, olet itse tuote. Twitterissä tämä pitää paikkansa erityisen hyvin. Meidän tietomme, mielipiteemme ja reaktiomme ovat palvelun tärkein valuutta, ja tuntuu siltä, että Twitter on valmis uhraamaan käyttäjäkokemuksen ja -turvallisuuden tämän valuutan eteen. Meidän pitäisi vaatia enemmän.
Ehkäpä on aika ottaa askel taaksepäin ja arvioida, mikä on Twitterin todellinen arvo elämässämme. Onko se todella korvaamaton lähde tiedolle ja yhteyksille? Vai voisimmeko löytää nämä asiat muualta, paikoista, jotka kunnioittavat meitä enemmän kuin vain datana?
Oma päätökseni on tehty. Ehkäpä on aika sulkea se Pandoran lipas, joka Twitter on monille meistä muodostunut, ja etsiä parempia ja turvallisempia tapoja olla yhteydessä maailmaan ja toisiimme. Ainakin hetkeksi.
Kannattaa ensinnäkin huomata, että ChatGPT keksi kolumnille myös otsikon, vaikka sitä ei pyydetty ja vaikka sellaista ei esimerkkinä annetuissa teksteissä ollut.
Vaikka kirjoitan työkseni, on minun vaikea arvioida, miten täsmällisesti ChatGPT on pystynyt jäljittelemään kolumnityyliäni. Tunnistan kyllä esimerkiksi kysymysten käyttämisen tyylikeinona. Myös kolumnin lopetus kuulostaa sellaiselta, jonka voisin kirjoittaa. Toisaalta sanakokoelmassa on anglismeja, joita en (toivottavasti) käyttäisi (“elinpäivinäni en olisi uskonut…”, “aika ottaa askel taaksepäin…”) ja kuluneita kliseisiä vertauksia (meri, myrsky ja laiva, Pandoran lipas).
Toinen ja isommin mietityttävä asia on se, että minulla ei ole mitään tietoa siitä, onko ChatGPT “oppinut” mitään. Osoittaako se, että keskustelubotti tuottaa tiivistelmän annettujen tekstien tyylistä ja kertoo käyttävänsä tätä tyyliä yhtään mitään mistään? Keskustelubotin vastauksethan ovat merkkijonoja, eivät osoitusta mistään taustalla tapahtuvasta ajatusprosessista. Vaikuttavatko annetut tyyliesimerkit merkittävästi botin tuottaman tekstin tyyliin? Ainakaan tässä hyvin rajatussa kokeessa siitä ei tullut kovin vakuuttavaa näyttöä. Syynä voi toki olla se, että kolumnityylini ei ole erityisen erottuva: se on melko toteavaa asiatekstiä, jossa ei irrotella kielikuvilla tai lennokkailla adjektiiveilla.
