Showstopper! — Kirja Windows NT:stä, sietämättömästä pomosta ja työkulttuurista, joka toivottavasti on jo menneisyyttä

Tämä kirjoitus on osa Kesäklassikko-sarjaa, jossa luen uudestaan takavuosien digitaalista kulttuuria käsitteleviä kirjoja ja katson onko niistä enää mihinkään

G. Pascal Zachary: Showstopper! The breackneck race to create Windows NT and the next generation at Microsoft. Ilmestymisvuosi 1994.

“Windows NT” ei enää sano tavalliselle tietokoneenkäyttäjälle mitään.Kyseessä on kuitenkin merkkipaalu tietotekniikan historiassa: Windows NT oli Microsoftin pyrkimys laajentaa henkilökohtaisista tietokoneista palvelinmaailmaan, jota vielä 1980-luvulla pitivät hallussaan sellaiset aikansa jättiläiset kuin IBM, Digital ja Unisys. Ja vaikka Windows NT tuotteena onkin kadonnut, se elää edelleen: kaikkien Windows-tietokoneiden käyttöjärjestelmäytimenä on edelleen NT kernel.

Windows NT:n juuret taas ovat Digitalin VAX-tietokoneille tehdyssä VMS-käyttöjärjestelmässä, jota Dave Cutler oli kehittämässä. Cutler palkattiin Microsoftille vetämään Windows NT:n kehitystä. Tästä kehitysprojektista Showstopper-kirja kertoo. Kehitysprojektin lisäksi Showstopper on kirja Cutlerista, joka on yksi modernin tietotekniikan suurista nimistä. VMS:n ja Windows NT:n lisäksi Cutler on myöhemmin ollut keskeisessä osassa esimerkiksi Microsoftin Azure -pilvialustan kehittämisessä. Saavutuksistaan huolimatta hän on suurelle yleisölle tuntematon.

Cutlerista ei kirjassa piirretä erityisen miellyttävää kuvaa. Hänet kuvataan itsepäisenä johtajana, jonka ykkösprioriteetti on toimiva koodi ja projektin saaminen laadukkaasti maaliin. Kaikki muu on yhdentekevää: alaiset, pomot tai mikä ikinä sattuukin olemaan projektin edistämisen tiellä:

“Other Microsoft leaders viewed him as a bully. One senior executive usually responded to a Cutler complaint with the succint statement, “Fuck Dave.” When asked why, the executive excused his boorishnes with the reply, “Cutler tells me to fuck off all the time.”

Cutler potkii ja lyö toimiston seiniä, kun käyttöjärjestelmän viimeisin build ei toimi tai on myöhässä, hajottaen samalla ainakin yhden sormen ja varpaan. Hän huutaa ja äyskii kaikille. Nykyaikaisessa työpaikassa Cutler ei todennäköisesti pärjäisi kokonaista työpäivää, puhumattakaan että hänelle annettaisiin yrityksen tulevaisuuden määrittävä projekti ja satoja kehittäjiä johdettavaksi. Mutta ajat olivat erilaiset: NT:tä alettiin tehdä vuonna 1988 ja sen ensimmäinen versio julkistettiin vuonna 1992. Tuohon aikaan Suomessa työpaikoilla poltettiin tupakkaa sisätiloissa ja vaimon sai raiskata avioliitossa ihan laillisesti. Ja Microsoftia johti tänä aikana samalla tavalla työntekijöilleen rähjännyt ja näitä kiusannut Bill Gates.

Työhyvinvointi yleisemminkin on ollut tuon ajan Microsoftissa, ja epäilemättä alalla yleisemminkin, aika heikoissa kantimissa. Kirjassa kuvataan kuinka työpäivät venyvät, työntekijät nukkuvat työpaikallaan ollakseen “tehokkaampia” ja työntekijöiden mielenterveys horjuu aikataulu- ja suorituspaineissa.

Öykkäröinnistään huolimatta Cutler on kirjassa myös alaistensa ihailema. Cutler muun muassa veti mukanaan Microsoftille suuren määrän VMS:n avainkehittäjiä Digitalilta. Ne, jotka kestivät Cutlerin kusipäistä käytöstä ja vaatimuksia myös palkittiin: NT:n kehittäjät imuroivat pankkitileilleen miljoonia dollareita palkkana ja Microsoftin osakeoptioina. Cutlerkin sai osansa: hän rakennutti valtavan talon lähelle Bill Gatesin palatsia Lake Washingtonin rannalle.

Vaikka kirja kertoo käyttöjärjestelmän kehityksestä ja käsittelee väistämättä tekniikkaa, se ei kuitenkaan ole vaikealukuinen. Teknologiaa selitetään ymmärrettävästi eikä teknologia ole kirjassa pääosassa, vaikka se onkin kirjan aihe. Pääosaan nousevat ihmiset koodin takana ja varsinkin mesoava ja toimiston seiniä pahoinpitelevä Cutler.

Showstopper ei ole kirjana varsinaisesti vanhentunut. Se kulkee hyvin ja kertoo tarinansa liikaa harhailematta. Ajan kulumisen huomaa ehkä siitä, että Cutlerin käytöstä ja sen aiheuttamia ongelmia ei oikeastaan juurikaan kommentoida vaan ne näyttävät kuuluvan kuvaan. Nyt asia todennäköisesti ja toivottavasti olisi toisin. Toisaalta epäilen, pääsisikö tietokirjailija enää samalla tavalla haastattelemaan tekijöitä ja kertomaan tietoteknisen tuotteen tekemisestä vain kaksi vuotta sen julkistuksen jälkeen. Ajat ovat muuttuneet.