Suoratoistopalveluiden taistelu ei ole pudotuspeli

Kari Haakana
2 min readSep 16, 2020
Kuva: Hans Splinter, https://flic.kr/p/cpw7Qs . Julkaistu CC BY-ND 2.0 -lissenssillä, https://creativecommons.org/licenses/by-nd/2.0/

Suoratoistopalveluiden määrä Suomessa kasvaa, mutta tarkoittaako se veristä pudotuspeliä, kuten on uumoiltu? Ei välttämättä, ei ainakaan juuri nyt. Streamaussota on käynnissä, mutta nyt ollaan vasta ajamassa ensimmäisiin asemiin.

Ensinnäkin suoratoistopalveluihin käytettävä aika kasvaa. Suomalainen katsoo perinteistä broadcast-tv:tä edelleen lähes kolme tuntia päivässä, kun muu tv-käyttö (pelaaminen, tallenteiden katsominen, suoratoistopalvelut) vievät vain 41 minuuttia. Suoratoistopalveluihin käytetty aika kasvaa, perinteisen tv:n katselu pienenee (vaikkakin hitaasti). Kyseessä ovat siis uudet, kasvavat markkinat ja kasvavilla markkinoilla tilaa on useammille toimijoille kuin kypsillä ja kutistuvilla.

Lisäksi palveluiden taustat ovat erilaiset, joten ne eivät välttämättä ole suorassa kilpailuasetelmassa. Operaattorit, Apple ja Amazon ovat suoratoistobisneksessä tukeakseen tai mahdollistaakseen emoyhtiöidensä muita bisneksiä. Tietyssä mielessä samaa voisi sanoa vaikkapa MTV/CMoresta tai HBO:sta, jotka nykyisin ovat teleoperaattoreiden (Telia ja AT&T) omistamia tytäryhtiöitä. Ruutu+, Cmore ja Dplay taas ovat enemmän tai vähemmän tv-toimijoiden catch-up -palveluita tai niistä syntyneitä palveluita; joka tapauksessa niillä on vahva yhteys tv-kanavien toimintaan. Netflix taas tekee vain ja ainoastaan yhtä tuotetta: videoiden suoratoistopalvelua. Kyse ei ole siis keskenään identtisten yhtiöiden ja tuotteiden kilpailusta, vaikka ruudulta katsottava video siltä näyttäisikin.

Cmorella, Ruutu+:lla ja Telian ja Elisan tv-palveluilla sekä Viaplaylla on suoratoistopalveluissaan myös urheilua, mikä sijoittaa ne kilpailukartalla hieman eri paikkaan kuin sarjoihin ja elokuviin keskittyvät palvelut. Muutkin palvelut profiloivat itseään: Disney+ on selkeästi lasten ja nuorten palvelu ja tulollaan oleva Britbox tavoittelee juuri brittisisällöstä pitäviä. Puhumattakaan erikoistuneemmista, globaaleille yleisöille suunntatuista palveluista, kuten animeen erikoistunut Crunchyroll tai elokuvaharrastajille suunnattu Mubi.

Eli: ollaan kasvavilla markkinoilla, joilla toimii runsas määrä erilaisista lähtökohdista tulevia, eri tavoitteilla toimivia ja eri tavalla profiloituvia tuotteita. Osa tuotteista on globaaleja, osa toimii useassa maassa, osa vain Suomessa. Näin hajanaisen kentän näkeminen samankaltaisten tuotteiden pudotuspeliareenaksi vaatii markkinan ja toiminnan rajaamista tavalla, joka ei ole mielekäs eikä anna oikeaa kuvaa kilpailusta.

Tästä huolimatta kilpailua on. Miten kilpailussa menestytään ja ketkä menestyjiä ovat? Siitä seuraavassa kirjoituksessa.

--

--

Kari Haakana

Development manager at @yleisradio, columnist at @mikrobitti , podcaster at #vikasietotila. RT ≠ recommendation.