VanMoof Electrified S2: Ikuinen myötätuuli
Sähköpyörän idea on periaatteessa yksinkertainen. Otetaan polkupyörä, pannaan siihen sähkömoottori ja saadaan pienemmällä lihasvoimalla liikkuva polkupyörä. Perinteiset polkupyörävalmistajat ovat toimineet juuri näin ja siltä lopputuotteet näyttävät ja tuntuvat. Sähköpolkupyörien akut ovat rungossa tai tavaratelineen alla möllöttäviä valtavia luomia, jälkikäteen valmiiseen tuotteeseen lisättyjä möykkyjä. Vaikka sähkön tuominen pyörään mahdollistaisi kaikenlaista muutakin, eivät perinteiset pyörävalmistajat ole juurikaan vaivautuneet asiaa ajattelemaan.
Hollantilainen VanMoof on vienyt sähköpyörää hieman eteenpäin. Sen sijaan, että valmiiseen pyörään olisi tuotu lisäosia, VanMoof on pyrkinyt luomaan uudenlaisen tuotekategorian, jota voisi kutsua älypyöräksi. Irrallisista komponenteista kootun sekamelskan sijaan VanMoof on pyrkinyt tekemään yhtenäisen kokonaisuuden.
Hieman kurkotellen VanMoofin ja perinteisen sähköpolkupyörän eroa voisi verrata Teslan ja perinteisten autonvalmistajien sähköautojen eroon. Siinä missä suuret perinteiset autovalmistajat ovat lähinnä korvanneet polttomoottorin sähkömoottorilla, Tesla on muovannut tuotteen sen keskeisten ominaisuuksien (sähkömoottori, auton ominaisuuksien muuttaminen sovelluspäivityksillä) ympärille ja sitä hyödyntämään.
Tesla ei ole huono vertauskohta VanMoofin kohdalla, sillä yhtiön perustajat ovat itse määritelleet kilpailijakseen muun muassa Teslan ja BMW:n perinteisten pyörävalmistajien sijaan. Ja varsinkin suurkaupungeissa VanMoofin idea vaikuttaakin toimivalta: autoliikenne on vaivalloista ja hidasta matelua ja sitä rajoitetaan yhä enemmän. Kaupungit kannustavat liikkumaan pyörillä ja rakentavat pyöräliikenteelle parempaa ja yhtenäisempää infraa. Jos pyöräilystä pystytään vielä leikkaamaan osa sen fyysisestä haastavuudesta pois ja vähentämään muutamia muita pyörään liittyviä riskejä ja hankaluuksia, tulee siitä lähes täysin yhdenvertainen vaihtoehto autolle työmatkojen tekemiseen. Juuri tähän rakoon VanMoof iskee.
Olen nyt ajanut VanMoofin Electrified S2 -pyörällä parin viikon ajan. Silmiinpistävää VanMoofissa on sen ulkomuoto. Se on ulkoisesti selvästi polkupyörä, jopa perinteinen polkupyörä: siinä ei ole iskunvaimentimia, tangosta törröttäviä mittareita tai muita ulokkeita. Lamppu ja takavalo ovat kolmion muotoisen rungon vaakaputken jatkeita, mutta muuten pyörä on hyvin perinteisen näköinen. Ohjaustanko on hollantilaiseen tyyliin taivutettu taakse, minkä ansiosta ajoasento on kaupunkiajoon sopivasti pysty. Tavarateline ei kuulu vakiovarusteisiin, mutta sellaisen voi ostaa lisävarusteena. (Valmistaja tarjoaa myös hieman futuristisemmin muotoiltua X2-pyörää käyttäjille, joiden pituus on alle 170 cm)
Perinteisen ulkomuodon rikkoo rungon vaakaputkeen tehty näyttö. VanMoofin aiemmissa sähköpyörämalleissa näyttö oli samaan kohtaan upotettu muovilätkä, mutta uudessa mallissa sen tilalla on runkoon porattujen pienten reikien ja led-valojen avulla toteutettu matriisinäyttö. Muuten pyörä on ulkoisesti hyvin pelkistetty. Pyörässä ei ole jarru-, satula- tai vaihdevalmistajien logoja tai muita silmään pistäviä yksityiskohtia: pyörä on yksivärinen ja jopa hieman karun näköinen. Isoimpana erona suurimpaan osaan sähköpyöriä on se, että VanMoofin akku on integroitu normaalia paksumpaan alaputkeen. Akkua ei siis saa tai sitä ei tarvitse irrottaa latausta varten.
Pyörän ajaminenkin on yksinkertaista. Käsivaihteita ei ole, sillä pyörässä on automaattivaihteisto. Liikkeelle lähdetään pienemmällä vaihteella ja kun ajaja polkee tarpeeksi kovaa, vaihtuu vaihde automaattisesti suuremmalle. Jos ylämäki on liian jyrkkä tai liikkeelle täytyy päästä nopeasti, voi painaa oikean kädensijan vieressä olevaa nappia ja sähkömoottori nostaa avustuksen määrää. Lisävauhti toimii vain, mikäli ajaja polkee samaan aikaan, mutta efekti on joka tapauksessa miellyttävä: jyrkempikin mäki tuntuu lisäavustuksen ansiosta helpolta eikä vaadi fyysisen ponnistelun lisäämistä.
Vasemman kädensijan vieressä on toinen nappi, joka soittaa pyörän (digitaalista) kelloa. Sen huono puoli on, että sukellusveneen kaikuluotaimen ääntä muistuttava metallinen PING ei kuulosta polkupyörän kellolta, joten pyörätiellä toikkaroivat jalankulkijat eivät yleensä reagoi siihen mitenkään.
Pyörän varsinaiset älyominaisuudet näkyvät pyörän sovelluksen avulla. Sovelluksen avulla pyörä ensinnäkin rekisteröidään ja sen jälkeen se tarjoaa tietoa ja säätömahdollisuuksia pyörään. Sovelluksen avulla voi avata pyörän sisäänrakennetun lukon, asettaa moottorin tarjoaman avustuksen määrän, tarkistaa pyörän latauksen tason ja pahimmassa tapauksessa raportoida pyörän varastetuksi.
Varkaudenesto onkin ehkä keskeisin VanMoofin älyominaisuus. Ensinnäkin pyörässä on sisäänrakennettu lukko, joka pannaan päälle painamalla tai potkaisemalla takapyörän vieressä oleva pieni nappi pohjaan. Kun lukko on kiinni, pyörät lukittuvat eikä pyörää voi ajaa. Kantamista sisäänrakennettu lukko ei tietenkään estä, mutta tätä varten pyörässä on liikkeeseen reagoiva varashälytin. Pienestä tönäisystä pyörä ulvahtaa vain kerran, mutta jos liike on jatkuvampaa, pyörä alkaa ulvoa jatkuvasti ja vilkuttaa valojaan. Sisäänrakennetun kännykkäliittymän ansiosta käyttäjä voi myös sovelluksen karttanäkymästä nähdä, missä pyörä on. Ylimääräinen palvelu on vuositilauksena hankittava Peace of mind -vakuutus: sen maksaneelle VanMoof joko hankkii varastetun pyörän takaisin kahdessa viikossa tai tuo tilalle vastaavan uuden pyörän.
Mutta millainen pyörä on ajaa? Yhdellä sanalla: hauska. Sähkömoottorin tarjoama apu tarkoittaa tasamaalla enempiä ponnistelematta 25 km/h:n vauhtia. Pyörä on myös hyvin vakaa: sen renkaat ovat leveät ja se painaa noin 27 kiloa, joten se on varsin kaukana herkästi ohjattavasta kilpapyörästä. Ajo nupukivipäällysteisellä kadulla ei ole VanMoofillakaan herkkua, mutta se ei myöskään ole täysin mahdotonta.
Aivan virheetön pyörä ei ole. Sähkömoottorin vieno vinkuna saattaa häiritä herkkäkorvaisempaa ajajaa, varsinkin kun painetaan turbonappulaa. Pyörän polkimet ja kädensijat voisivat myös olla laadukkaammat. Ja kaupunkikäyttöön suunnitellun pyörän maalipinnan olettaisi vastustavan paremmin naarmuja ja pölyä. Kolmas vaihdekaan ei olisi pahitteeksi. Mutta nämä ovat lähinnä pieniä kauneusvirheitä tuotteessa, joka leikkaa vaivalloisuuden pois pyöräilystä.
Vaivattomuudella on tietenkin hintansa ja tässä tapauksessa hinta on kova. VanMoof S2:n hinta on vielä käynnissä olevan ennakkotilauskampanjan aikana 2600€. Polkupyörästä hinta on pöyristyttävä, mutta autoa korvaavasta liikkumisratkaisusta (anteeksi) se on hyväksyttävän rajoissa. 100 euron vuosittaisella lisähinnalla pyörälle saa VanMoofin varkausvakuutuksen.
Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Maksoin itse pyöräni.
