Mark Zuckerbergin omituinen vuodatus
Facebookin viime aikojen toilailut saavuttivat jonkinlaisen huipennuksensa, kun Wall Street Journalille yhtiön sisäisiä muistioita vuotanut Frances Haugen todisti yhtiön toimista Yhdysvaltain senaatin valiokunnalle. Mikäli et ole lukenut todistuksesta mitään tai olet lukenut vain päällisin puolin, suosittelen Casey Newtonin erinomaista summausta.
Facebook reagoi ensin tympeästi lyhyellä lehdistötiedotteella, joka lähinnä pyrki kyseenalaistamaan Haugenin kompetenssin ja merkityksen, sen sijaan että yhtiö olisi kommentoinut tietoja, joihin Haugenin todistus perustui. Yhtiön perustajan ja toimitusjohtajan Mark Zuckerbergin näkemystä saatiin odottaa eiliseen saakka ja kun näkemys vihdoin tuli, se oli lattea ja uhriutuva (ja lisäksi käsittämättömän pitkä) Facebook-päivitys. Koska se kuitenkin edustaa merkittävän yhtiön virallista mielipidettä, se on syytä lukea tarkkaan ja purkaa osiinsa.
Ensinnäkin, kuten Gizmodo on jo kirjoittanut, Facebookin strategia ja sen perustajan vuodatus noudattavat hämmentävän tarkasti samaa strategiaa, jota tupakkayhtiöt noudattivat 90-luvulla, kun Yhdysvaltain liittovaltio pyrki rajoittamaan niiden toimintaa. Gizmodon juttu kannattaa lukea, se avaa osaltaan Zuckerbergin kirjoituksen sisäisiä ristiriitoja.
Merkittävää Zuckerbergin pitkässä tekstissä on se, että se ei käytännössä ota kantaa yhteenkään vuotajan kertomaan ja WSJ:n raportoimaan konkreettiseen tapaukseen, jossa Facebook näyttää yhtiön sisäisten muistioiden valossa toimineen väärin tai puutteellisesti. Ainoa poikkeus on kohta, jossa Zuckerberg kertoo, että Instagramilla on myös positiivisia vaikutuksia käyttäjiin, ikään kuin ne jotenkin kumoaisivat Facebookin omassa tutkimuksessa esiin tuomat negatiiviset vaikutukset. Tupakkavertauksella: nikotiinin käyttäminen saattaa parantaa keskittymiskykyä, mutta savukkeiden huonot puolet ovat silti olemassa (ja ne ovat merkityksellisempiä kuin positiiviset vaikutukset).
Vuotajan ja WSJ:n väittämien sijaan Zuckerberg kertoo, miten hän ja yhtiön työntekijät eivät tunnista tehdyistä väitteistä yhtiötä ja kuinka on absurdia väittää, että yhtiö pyrkisi tekemään pahaa kun se päinvastoin pyrkii tekemään hyvää.
Se, että Zuck ei tunnista Facebookin julkisuuskuvasta yhtiötään on varmasti ongelma, mutta se on ensisijaisesti Facebookin ja Zuckin ongelma. Haugenin tietovuodot ja todistus sen sijaan ovat osoittaneet ja vahvistaneet käsitystä, että Facebook aiheuttaa ongelmia niille yhteiskunnille, yhteisöille ja yksilöille, jotka Facebookin kanssa ovat tekemisissä. Ainakaan Haugen ei ole sanonut, että Facebookin kaikki toiminta olisi vahingollista. Hän ei ole edes väittänyt, että Facebookin toimet olisivat välttämättä tarkoituksellisesti vahingollisia vaan että sillä toimintamallilla ja organisaatiolla, joilla Facebook toimii, vahingollisia vaikutuksia tapahtuu lähes väistämättä. Se, että Facebookin toimintaa ohjaa merkittävässä määrin ihmisten sitouttaminen palveluun (engagement) tuottaa näitä ongelmia, varsinkin kun sitouttamista arvostetaan korkeammalle kuin yhtiön omissa tutkimuksissakin löydettyjä palvelun negatiivisia vaikutuksia.
Se, että Facebookin tarkoituksena olisi hyvän tekeminen on vähintäänkin kyseenalaista. Se, että yhtiön toimitusjohtaja ja merkittävä omistaja sanoo näin ei ole erityisen todistusvoimainen asia. Ja vaikka tarkoitus olisikin hyvä, seurauksena voi silti olla huonoja asioita, jolloin alkuperäisellä tarkoituksella ei ole juurikaan merkitystä.
Zuckerberg korostaa myös yhtiön oman tutkimuksen merkitystä: koska yhtiö käyttää niin paljon rahaa tutkimukseen, se ei sulje silmiään ongelmilta, kuten ongelmalliselta sisällöltä, Zuck kirjoittaa. Mutta pelkkä tutkimus ei tarkoita, että tutkimus johtaisi käyttäjien kannalta positiivisiin muutoksiin yhtiössä ja sen tuotteissa. Ja juuri tästä Haugen on kertonut: yhtiön sisäisistä tutkimustuloksista ei ole välitetty ja yhtiön ulkopuolisten tutkijoiden työtä on lähinnä pyritty estämään.
Ulkopuolisten luoman todellisuutta vastaamattoman julkisuuskuvan ja hyvän tekemisen tarkoituksen lisäksi Zuckerberg maalaa yrityksestään kuvan toimijana, joka ei nykyisessä säätely-ympäristössä voi tehdä enempää kuin se tekee. Toisin sanoen monista ongelmista vastuussa ovat Yhdysvaltain kongressin lainsäätäjät (tässä kohtaa on syytä panna merkille, että Zuck osoittaa sanansa juuri Yhdysvaltain parlamentille, vaikka Facebook ja sen tuotteet ovat saatavilla ympäri maailman ja hyvin erilaisissa lakiympäristöissä), jotka eivät ole luoneet esimerkiksi sitovia ikärajoja verkkopalveluiden käytölle. Facebook siis ikään kuin odottaa sääntelyä ja koska sitä ei ole, yhtiö tekee päätöksiä parhaansa mukaan ja mikäli päätökset eivät toimikaan, niin FB:n pääomistajan mukaan omapa on syynne. “Miksi ette ole estäneet meitä?” . Mikäli viesti kuulostaa tutulta niin eipä ihme, viesti on olennaisesti sama kuin Facebookin EU-lobbarin Aura Sallan HS:lle toukokuussa antamassa haastattelussa. Sääntelyn puutteesta valittaminen on mitä ilmeisimmin Facebookin strategisen viestinnän pelikirjan keskeinen pointti. Ja tässäkin kohtaa täytyy muistaa, että Facebook käytti viime vuonna yksin Yhdysvalloissa 20 miljoonaa dollaria lainsäätäjien lobbaamiseen; sillä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tarkempaa säätelyä ei ole syntynyt.
