Ruotsalaiset, striimauksen ihmelapset
Ruotsi, tuo maanpäällinen paratiisi, joka on onnistunut yhdistämään monarkian, demokratian, markkinatalouden ja sosialismin, näyttää työntävän markkinoille tasaiseen tahtiin uusia suoratoistopalveluita.
Spotify on tietenkin kaikille tuttu: musiikkipalvelu, joka mullisti musiikin kuuntelun ja on onnistunut siinä samalla raivostuttamaan muusikot rahanjakomallillaan.
Videopuolella NENT Groupin Viaplay taas on lähtenyt suoraan haastamaan amerikkalaislähtöisiä suoratoistoyhtiöitä. Viaplay on ostanut suuren määrän urheiluoikeuksia Pohjoismaissa ja Baltiassa ja satsaa omaan draamatuotantoonsa. Nyt Viaplay laajentaa Puolaan ja Alankomaihin ja ainakin yhden markkina-analyytikkoyhtiön mukaan laajentaminen tarkoittaa että Viaplay ylittää aiemmat käyttäjämääräennusteensa. Ja myöhemmin NENT Group aikoo haastaa jenkkiyhtiöt niiden omalla kotimarkkinalla käynnistämällä suoratoistopalvelun Yhdysvalloissa.
Mutta suoratoistomarkkina ei rakennu pelkästään suurista toimijoista. Globaalit markkinat ja suoratoistotekniikan kypsyminen tarkoittaa, että palveluja voi perustaa tarkasti mietityille kohderyhmille, jotka haluavat juuri tietynlaista sisältöä. Ja tälläkin sektorilla ruotsalaiset näyttävät mallia. Tänä keväänä ainakin kaksi erikoistunutta suoratoistopalvelua ponnistaa kansainvälisille markkinoille juuri Ruotsista.
Ensimmäinen yrittäjä on Cultpix, joka nimensä mukaisesti tarjoilee mainstream-viihteen ulkopuolista sisältöä: kauhua, eksploitaatiota, mondoa ja gialloa. Ja tietenkin 60- ja 70-lukujen ruotsalaista pornoa–sekä Jörn Donnerin elokuvia. Tarjontaa on tällä hetkellä 400 nimikkeen verran ja vuositilauksen hinta on 59 dollaria. 4K-laatua tai 5.1-ääntä Cultpixiltä on turha odottaa: osa sisällöistä on saatavilla vain 480p-tarkkuudella, mutta tämä lienee kulttikonnoisööreille oleellinen osa nautintoa.
Toinen hiljattain aloittanut palvelu on viime viikolla Pohjoismaissa käynnistynyt Staccs, joka tarjoaa katseltavaksi vain ja ainoastaan konserttitaltiointeja ja musiikkidokumentteja. 12 euron kuukausihintaan tarjottava palvelu erottuu muista suoratoistopalveluista paitsi täsmäsisällöllään, myös tulonjakomallillaan. Käyttäjän palvelulle maksama raha jaetaan vain niille oikeuksienhaltijoille, joiden sisältöä käyttäjä on katsonut. Jos siis katson tässä kuussa vain David Bowien konsertteja, saa Bowien perikunta kaikki minulta Staccsin kautta artisteille menevät eurot. Staccsin tarjonnan tarkasta määrästä ei ole tietoa, mutta ainakin 200 konserttitaltiointia näyttäisi olevan tarjolla.
Ehkä Cultpixin ja Staccsin ponnistaminen Ruotsista kertoo siitä, että länsinaapurissa on osaamista ja resursseja investoida rohkeasti globaaleille markkkinoille tarkoitettuihin digikuluttajapalveluihin eri tavalla kuin Suomessa. Ja ehkä Spotifyn onnistumisen esimerkki vaikuttaa myös: maailmanlaajuisten markkinoiden valloittaminen ei ole mitenkään mahdotonta.
Joka tapauksessa Staccs ja Cultpix osoittavat, että suoratoistomarkkina on kaukana minkäänlaisesta saturaatiosta. Tilaa on monenlaisille ja monenlaista sisältöä tarjoaville toimijoille ainakin niin kauan kuin rahoittajilla riittää uskoa yhtiöihin.
