Twitterillä ei ole tajua kontekstista
Koska olen rajattoman hauska ihminen, twiittasin influenssarokotteen otettuani kysymyksen siitä, miksi en ollut rokotuksen avulla saanut 5G-yhteyttä. Useampikin yhtä hauska ihminen kommentoi twiittiäni. Näiden ihmisten joukossa oli myös Kimmo Kymäläinen, joka twiittasi sanatarkasti näin: “Lähinnä tässä touhussa huolestuttaa se, että #koronarokote aiotaan laittaa jakeluun ennenkuin Suomessa on koko maan kattava 5G-verkko… Karde, huoli pois. #koronarokote jälkeen 5G toimii jopa vanhoissa 4G-päätelaitteissa”.
Koronakeskustelua seuraavaa Twitteriä vitsailu ei naurattanut. Twiittinsä perusteella Kymäläisen Twitter-tili suljettiin kuukaudeksi. Minun tililleni ei tapahtunut mitään.
Viikon pituisen jäähyn Twitteristä sai myös tietokirjailija Petteri Järvinen. Järvisen virhe oli linkittää twiitissään amerikkalaiseen Gnews.org-huuhaasaittiin. Linkin juttu oli perätön “uutinen” amerikkalaisen äänestyskonevalmistajan taustoista (en linkitä, koska saitti on tosiaankin ihan luokatonta paskaa, käytä Googlea).
Kumpaakaan näistä bänneistä ei voinut etukäteen päätellä. Twitter ei selväsanaisesti ja tarkasti kerro, millaiset ilmaisut tai linkit eivät palveluun käy. Eikä voikaan kertoa, koska jos näistä kerrottaisiin, olisi kieltoja helpompi kiertää.
Samanlaiseen tilanteeseen Facebookin puolella joutui Sovittelujournalistit — Sopiva ry, kun Facebookin ylläpito poisti palvelusta yhdistyksen FB-sivun (ja siinä sivussa jäädytti useamman yhdistyksen sivua ylläpitäneen toimittajan FB-profiilit). Syynä toimintaan oli todennäköisesti yhdistyksen luoma lukupiiritapahtuma, jossa oli tarkoitus käsitellä salaliittoteorioita, mm. Qanonia.
Twitter ja muut käyttäjien tuottamaan sisältöön nojaavat yhtiöt ovat joutuneet viheliäiseen tilanteeseen. Ne yrittävät ratkaista yhä ilmeisemmäksi käyvää tarvetta valvoa käyttäjien tuottamaa sisältöä mekaanisilla ratkaisuilla, käytännössä jonkinlaisten oppivien algoritmien avulla. Jo edellä kerrotut pari esimerkkiä osoittavat, että algoritmit ovat liian tylppä instrumentti: niiden avulla syntyy suhteettoman suuri määrä huteja, kun mekanistiset ratkaisut eivät huomioi konteksteja. Sekä koronarokotuksista että äänestyskoneista pitäisi voida kertoa vitsejä ja epämääräisillekin saiteille pitäisi pystyä linkittämään vaikka varoittavana esimerkkinä. Konteksti ratkaisee, mutta nykyiset tekoälyratkaisut eivät ymmärrä edes ilmeisimpiä konteksteja.
Seurauksena on hämmentyneitä käyttäjiä ja yhä vaikeammin seurattavia ja ennakoitavia sääntöjä ja yhä suurempi paine sille, että sisältöratkaisut ja -linjaukset eivät voi olla palveluiden päätettävissä vaan niiden tekemiseen osallistuu tavalla tai toisella ympärillä oleva yhteiskunta.
Kirkkaimmin tämä näkyy tietenkin palveluiden yhtäkkisessä halussa karkottaa Yhdysvaltain vielä istuva presidentti alustoiltaan. Kukaan täysijärkinen Trumpin käytöstä Twitterissä seurannut ei voi olla eri mieltä siitä, etteikö Trumpin käyttäjätilin jäädyttäminen Twitterissä olisi ollut perusteltu. Esimerkiksi Trumpin 2018 tekemä uhkaus ydinsodasta olisi kaiken järjen mukaan pitänyt aiheuttaa jonkinlaisia toimia tiliä kohtaan. Se ei tietenkään aiheuttanut, koska Trumpin toiminta oli Twitterille kultakaivos ja Twitter keksi pitkään erilaisia syitä, miksi normaalit säännöt eivät koskeneetkaan Trumpia. Yhtiön mitta täyttyi vasta, kun väistyvästä presidentistä ei enää arvioitu saatavan hyötyä ja/tai hänen ei arvioitu muodostavan merkittävää uhkaa. Samaan aikaan erilaiset autoritääriset johtajat ja suoranaiset diktaattorit eri puolilla maailmaa jatkoivat toimintaansa Twitterissä ilman rankaisutoimia.
Klonksuvan tekoälyn tekemien, tavallisia käyttäjiä koskevien päätösten ja kaupallis-poliittisilla perusteilla tehtävien erityispäätösten sijaan yhtiöiden pitäisi tehdä ymmärrettäviä päätöksiä ja pystyä keskustelemaan niistä käyttäjiensä ja yhtiöitä ympäröivien yhteisöjen ja yhteiskuntien kanssa. Reseptin aineksetkin ovat tiedossa.
- Palveluiden tulee uudelleenkirjoittaa tai -muotoilla käyttösääntönsä huomattavasti ymmärrettävämmiksi ja ulottaa ne koskemaan ymmärrettävästi kaikkia käyttäjiä.
- Palveluiden täytyy tehdä toiminnastaan radikaalisti läpinäkyvää. Sisältöön kohdistuvia päätöksiä tulee perustella yksilöllisesti ja kertoa, mikä täsmälleen ottaen poistetussa sisällössä tai tilissä on ollut sääntöjen vastaista.
- Palveluiden tulee ottaa käyttöön keinoja keskustella palvelun säännöistä ja palvelun niistä tekemistä tulkinnoista. Yksi mahdollinen vaihtoehto tällaisen toiminnan järjestämiseen ovat käyttäjäasiamiehet (vrt joissakin sanomalehdissä käytetyt lukija-asiamiehet), toinen Facebookin jo perustaman “vetoomustuomioistuimen” tapaiset rakenteet.
- Sisältöratkaisujen on toisaalta oltava nykyistä huomattavasti nopeampia ja toisaalta paikallisen lainsäädännön ja kulttuurin huomioivia. Tämä taas tarkoittaa, että Indonesiassa tehtyä sisältöä ei kovin helposti voi arvioida Suomessa tai päinvastoin.
- Ja edelliseen kohtaan liittyen: palvelujen olisi luotava paikallista läsnäoloa. Esimerkiksi Facebookin, Googlen ja Twitterin kaltaisten palveluiden tulisi yhtiöinä ja palveluina pystyä osallistumaan keskusteluun toiminnastaan ja sen seurauksista paikallisilla tasoilla paikallisilla kielillä.
Tällaisten toimien toteuttaminen olisi kuitenkin kallista ja tuhoaisi yhtiöiden toimintakulttuurin ja liiketoimintamallien ytimessä olevan skaalautuvuuden; siis sen, että yhtiöt pystyvät kasvattamaan liiketoimintaansa ja -voittoaan kasvattamatta samaan aikaan samassa tahdissa liiketoiminnan kuluja (ja erityisesti henkilöstöä). Skaalautuvuuden vaatimus ja osakkeenomistajien tuotto-odotukset todennäköisesti estävät teknologiayhtiöitä muuttumasta vastuullisempaan suuntaan, jolloin vaihtoehdoksi jäänee se, että eri valtioiden hallitukset puuttuvat nykyistä suoremmin ja painavammin yhtiöiden toimintaan. Niitä ei siis enää kohdella vain teknisinä alustoina vaan enemmän julkaisijoina tiedotusvälineiden tapaan.
